Emä: | KANS & FIN & EST & LTU MVA EST V-96 LTU V-98 Mörkömaan Kaunotar |
Isä: | FIN MVA Jättijetin Aimo Aarre |
Kasv | Hillevi ja Tapani Koivusalo Oitti |
Jättijetin Aimo Aarre | Suotella Dauphin | Narkissos´Are Ca-Cathecu |
Grandvilliers Fazette | ||
Pyrrleons Tiffany | Qosmos | |
Gradvilliers Darlene | ||
Mörkömaan Kaunotar | Ideborgens Ace Of Heart | Ideborgens Magic Showmaker |
Ideborgens Madele´nes Yankee Queen | ||
Ideborgens Soft Koala | Simon-Bear | |
Ideborgens Queen of Love |
Immu on pyreneittenkoiristamme vanhin ja kovapäisin. Immu varmasti syntyi jonkinlaiset "menokkaat" jalassa. Noin kolmevuotiaaksi asti se keskitti kaiken energiansa keksiäkseen tapoja päästä pois tontilta: aitojen ali, aitojen yli, sitä ei pidellyt mikään. Lenkille oli sen mielestä mukava lähteä, ahkion vetäminen huippuhauskaa. Mikään ei silti voittanut omatoimista matkailua. Kolme vuotta täytettyään se oli ilmeiseti mielestään matkaillut tarpeeksi, eikä karkailu enää niin huvittanut.
Immu on myös laumamme itsenäisin koira. Immun kouluttaminen peruskäskyjen noudattamiseen tuntui tuskaiselta, mutta oli myös erittäin haastavaa ja antoisaa. Vanhana "sakemanni-ihmisenä", joka oli tottunut siihen, että koiralla on palveluhalua, tuntui joskus mahdottomalta ymmärtää, että koira ei halua tehdä mitä pyydetään. No, tämä oli molemminpuoleista oppimisen aikaa. Koira oppi kyllä, nopeastikin, mutta toteutti käskyt vain silloin kun sitä itseään huvitti. Itse oli opittava olemaan koiraa ovelampi ja keksimään aina keino, jolla sen sai tekemään pyydetyt asiat. Loppujen lopuksi välillemme muodostui erittäin toimiva suhde.
Immulla on ehkä hieman liikaa puolustushalua, ja siksi saakin olla tarkkana ettei sille anna käytöksellään vääränlaisia viestejä. Tämäkin oli asia, joka oli, kuinkas muutenkaan, opittava erehdyksen kautta. Olin Immun kanssa kehässä, tuomari oli sen katsastanut ja meni sanelemaan arvostelua. Tässä välissä tuomari puki yllensä pitkän tumman takin ja tummat aurinkolasit. Yllättäen hän palasi takaisin tarkistamaan jotain asiaa koirassa uudelleen, ja minä, äärettömän typerästi, hölläsin otetta taluttimesta ja astuin vähän taaksepäin, jotta tuomari saisi silmäillä koiraa vapaasti. Koirahan tulkitsi tämän niin, että emäntä pelästyi tuota outoa miestä ja esitteli tuomarille hampaistonsa tavalla, jolla tuomari ei halunnut niitä ihailla. Ei se purrut, mutta ilmeiseti murina oli sen verran kuuluvaa, että tässä näyttelyssä emme niittäneet mainetta. Oma erehdys, mutta muistutti taas siitä, että koira käyttää aivojaan ja tekee omia tulkintojaan asioista. Kannattaa pitää mielessä, että monesti koiran poikkeavaan käytökseen saattaa olla syynä ihmisen tiedostamattaan välittämä viesti.
Vanhemmiten Immu on rauhoittunut; kaikesta ohikulkevasta ei tarvitse ilmoittaa kuin kuorma- ja linja-autot. Mutta tarvittaessa ytyä löytyy; Immu osaa koirien judoa ja kuka tahansa perheen koirista lentää tatamiin.