Ollessani lapsi kotona oli aina koiria, joten en oikeastaan ole elänyt koskaan koiratonta aikaa. Ensimmäisen oman koirani hankin ollessani 14. Kyseessä oli saksanpaimenkoirauros Viiden Vaiston Congo. Vuotta myöhemmin otin samasta paikasta nartun Viiden Vaiston Gitan. Näiden kanssa touhutessa alkoi itää ajatus kasvatustyöstä. Koirieni kasvattajilta Leena ja Reima Tuomelta sain paljon neuvoja ja opastusta.
Ensimmäinen kasvattamani pentue syntyi 1976, seuraava 1977. Noihin aikoihin kennelnimen myöntämisen perusteena oli: näyttö kasvatustyöstä, kasvattien piti saada tiettyjä tuloksia näyttelyistä, oli käytävä kasvattajan peruskurssit ja oli oltava täysi-ikäinen. Kennelnimeni Acasos on myönnetty 1979.
Lapsuudenkodissani äitini ja sisareni kasvattivat löwcheneitä kennelnimellä Angel Walleys, joten vipinää riitti.
Kahdeksankymmentäluvun puolen välin jälkeen tutustuin australianterrieriin hankkiessani tyttärelleni pientä koiraa, jonka kanssa hän tulisi toimeen. Von Bienehof Ruusa saapui 1989, Von Bienehof Sabrina vuotta myöhemmin. Mailmalle lähti vuoteen 1995 mennessä kolme australianterrieripentuetta.
Ensimmäinen kasvattini, joka saavutti muotovalion arvon, oli Acasos Gamekeeper "Santtu"
Ruusan ensimmäisestä pentueesta sijoitin nartun Acasos Dagaritan. Dari on aussikasvateistani ainoa, joka on kilpaillut tokossa, mikä aikanaan palveluskoiraihimisiä hymyilytti. Darin tytär Acasos Fickle Fairy "Annie" oli tyttäreni Caritan, silloin 4 v. ensimmäinen oma koira.
1994 Näin ensimmäistä kertaa pyreneittenkoiran ja olin hetkessä myyty. Meillä oli edelleen saksanpaimenkoira, Flanken Gilda s. 1987 ja australianterrierejä. Elämän tilanteeni oli kuitenkin muuttunut ja aikaa ei ollut käytössä niin paljon kun saksanpaimenkoira vaatisi. Edelliset koirat olivat jo eläkeiässä ja pentua teki mieli.
Paneuduin pohtimaan pyreneittenkoiraa mahdollisena vaihtoehtona, keräilin tietoa rodusta ja tutustuin ihmisiin, joilla oli pyreneittenkoira. Niinhän siinä kävi, kuten arvata saattaa, että ensimmäinen pyreneittenkoira, Blaireau Noire Galadriel "Immu" tuli 1996. Tämän jälkeen ne ovatkin hiljalleen lisääntyneet: Suotella Harmonie "Iza" 1998, sen jälkeen syntyi H-pentue vuonna 2000, josta kotiin jäi Acasos Hermes "Rollo". Blaireau Noire Luthien "Sira" liittyi laumaan 2001 ja Blaireau Noire Elbreth "Cheri" 2003. Izan valitettavasti menetimme sairauden seurauksena 2003. Näiden lisäksi joukon jatkona vipeltää australianterrieri Bluepepper´s Adal-Miina "Miina", tyttäreni Caritan koira, joka on Siran kanssa samanikäinen.